Lähdin ePro-koulutukseen mukaan saadakseni uusia näkökulmia opetukseeni. Minulla on tietotekniikan opettajana usein sellainen olo, että olen ajastani jäljessä. Pitää juosta lujaa, jotta pysyisi edes paikoillaan. Uusia ilmiöitä, kuten blogit ja wikit, tulee jatkuvasti eteen ja helposti siinä käy niin, että opiskelijat tietävät niistä enemmän kuin opettaja.
Myös opiskelijan asemaan asettautuminen on välillä oikein terveellistä. Minulla on tänä syksynä hyvin monenlaisia opiskelijoita, ihan parikymppisistä nuorista, jotka ovat tottuneet tietokoneen käyttöön ihan pienestä saakka aina yli 50-vuotiaisiin naisiin, joille tietokoneen käyttö on melko vierasta. Jotta osaisi opetuksessaan paremmin huomioida erilaisia opiskelijoita, on hyvä olla välillä itse opiskelijan asemassa.
Jere Majavan avausluento oli mielenkiintoinen. Hän oli kovin innostunut asiastaan, mikä on hyvä merkki luennoitsijassa. Itse olin aluksi vähän skeptinen blogien käytöstä opetuksessa eikä minulle ole vielä konkretisoitunut, miten minä itse voisin blogia käyttää opetuksessa. Mietin suuria opiskelijamääriä ja niiden "hallintaa" blogeja käytettäessä. Virtualian käytössäkin on aikamoinen työ verkkotehtävien tarkastamisessa, kun opiskelijoita on noin 150 tämän syksyn aikana. Mutta ehkäpä asia tässä vähitellen kirkastuu... :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Hei Hanna, on jotenkin lohdullista lukea, että tietotekniikan opettajallakin on tunne, että jää jälkeen ja jos juoksee niin pysyy ainakin paikallaan... Minusta tuntiúu, että olen kiinnostunut ja juoksen - siitä huolimatta, en tahdo pysyä kelkassa :)
Varmasti on niin, että kun tämä on opittu, niin verkko-opetus/oppiminen on jo uusien haasteiden matkassa. Eli ei auta kuin yrittää pysyä mukana.
Koen, että suhtaudun verkko-opetukseen myönteisesti, mutta en ole vielä täysin vakuuttunut näistä web2.0 luomista mahdollisuuksista - vaikka paljon on näissä blogeissa (ja luennolla) tullut asian puolesta tullut esiin mielenkiintoisia näkökulmia.
Lähetä kommentti